PERINNÖLLISET SAIRAUDET 

LONKKANIVELDYSPLASIA

Lonkkanivel koostuu kolmen lantioluun muodostamasta nivelkuopasta ja siihen sopivasta reisiluun päästä. Niveltä ympäröi nivelpussi ja nivelontelossa on voiteluaineena nivelnestettä. Nivelpintoja päällystää nivelrusto.

Reisiluun pään side kiinnittää reisiluun nivelkuoppaan. Vahvat lantion lihakset tukevat niveltä ja pitävät reisiluun pään nivelkuopassa painorasituksen aikana. Ongelmatapauksissa reisiluun pallopää ei sovi moitteettomasti lantionluiden muodostamaan lonkkamaljaan. Myöhemmin nivelrusto voi pahiten rasittuneista kohdista kulua kokonaan pois. Lonkkanivel muotoutuu kasvun aikana, vika tulee kasvun häiriönä. Lonkkaniveldysplasian ainoa diagnosointi tehdään röntgenkuvista. Koiran tulee olla kuvattaessa vähintään yhden vuoden ikäinen.

Suomessa tällä hetkellä voimassa oleva luokittelu perustuu FCI:n kriteereihin.

Lonkkaniveldysplasian luokittelu:
A     Dysplasia-vapaa. 
B     Rajatapaus. 
C     Lievä dysplasia. 
D     Keskivaikea dysplasia. 
E     Vaikea-asteinen dysplasia.

Arviot lonkkaniveldysplasian periytyvyysasteesta vaihtelevat suuresti eri tutkimuksissa. Perimällä on joka tapauksessa tärkeä osuus lonkkavian syntymisessä. Muita vian syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat kasvuajan ruokinta, kohtuuton rasitus tai nopeakasvuisuus pentuiässä. Paras keino pienentää rodun dysplasiaprosenttia on käyttää terveitä koiria jalostukseen ja käyttää jälkeläisarvostelua (on syytä kiinnittää huomiota myös näiden vanhempien ja sisarusten lonkkatilanteeseen) ja ruokkia kasvavat pennut sekä kantavat ja imettävät nartut optimaalisesti. Ostheocondriosis-kasvuhäiriössä nivelruston kiinnittyminen luuhun häiriytyy. Seurauksena on irrallinen tai heikosti kiinnittynyt rustopala nivelessä. Tyypillisimpiä kohtia osteakendroosi-muutoksille ovat olka- ja kyynärnivel sekä polvi- ja lonkkanivel. Kasvuhäiriön muodostuminen ajoittuu pitkien rustoisten putkiluiden luutumisjaksoon, joka tapahtuu neljän ja seitsemän kuukauden välillä. Alttiutta osteakendroosi:n syntymiseen pidetään periytyvänä, mutta sairauden puhkeamiseen vaikuttavat myös ruokinta ja rasitus.

SILMÄSAIRAUDET

CEA

CEA eli collie eye anomaly on collie-roduilla esiintyvä, resessiivisesti periytyvä sairaus. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilön on saatava virhegeeni molemmilta vanhemmiltaan. CEA ilmenee yleensä molemmissa silmissä, mutta muutokset voivat olla kummassakin silmässä erilaisia. Vika on synnynnäinen ja kohdistuu lähinnä silmän kovakalvon ja suonikalvon sikiöaikaiseen muodostumiseen. Kehityshäiriön ilmenee lähinnä silmämunan takimmaisissa osissa. CEA:n voi todeta silmiin erikoistunut eläinlääkäri silmänpohjatutkimuksessa silmäpeilillä. Koirat pitäisi tarkastaa jo pentuina, 6 - 8 viikon ikäisinä, koska myöhemmin pigmentti voi peittää CEA:n (koira on silti sairas aikuisena). Koiran tilasta voidaan varmistua vasta, kun se on tutkittu sekä pentuna että aikuisena. CEA ei ole etenevä vika. 

CEA jakautuu vaikeusasteen mukaan kolmeen osaan: 
1)     CRD eli CH on lievin ja yleisin muoto ja tarkoittaa verkkokalvon vajaakehitystä. Yksinkertaisesti selitettynä se on alue tai alueita suonikalvossa, josta puuttuu ainesta, mutta EI VAIKUTA KOIRAN NÄKÖKYKYYN. CH on kuitenkin hyvin monimutkainen siksi, että jotkut koirat, joilla on lievä CH, voivat vaikuttaa normaalisilmäisiltä, koska silmät voivat hiljalleen pigmentoitua. Näitä koiria kutsutaan nimellä "Go Normals" ja on käytännöllisesti katsoen mahdotonta erottaa ne CEA-vapaista koirista. Koska tällainen pigmentoituminen voi tapahtua hyvin varhain, on erittäin tärkeätä tarkastaa pentujen silmät, kun ne ovat kuudesta kahdeksan viikon ikäisiä.
2)     coloboma on silmäpohjan pullistuma ja on sikiökauden aikainen puutteellinen sulkeutuminen näköhermonystyn tukilevyssä. Kuoppa tai reikä näköhermon päässä. Ohut alue, tai hyvin pieni reikä näköhermon pään vieressä ei huononna näkökykyä, mutta ilmeisestikin coloboman koon ollessa suurempi näkökyky heikkenee. Erittäin suuresta colobomasta on miltei varmasti seurauksena verkkokalvon osittainen irtoaminen.
3)     ablatio retinae on CEA:n vakavin muoto. Se tarkoittaa verkkokalvon joko osittaista tai täydellistä irtautumista. Pahin seuraus ablaatiossa onkin sokeus. Verkkokalvo irtoaa alustastaan joko yhdestä tai useammasta kohdasta, tällöin kalvo löystyy, poimuttuu ja näkökyky huononee. Mikäli verkkokalvo on kokonaan irronnut, on silmä sokea. Onneksi tämä on kuitenkin erittäin harvinaista, ja lisäksi se esiintyy useimmiten vain toisessa silmässä, jolloin näkökykyä ei menetetä kokonaan.

CEA-tekijä seuraa koiran mukana sen perimässä joko näkyvässä muodossa (sairas), piilossa oleva (kantaja) tai puuttuu kokonaan (geneettisesti terve). Sairas on koira, jolla todetaan CEA pentuna. Kantaja on koira, joka on alle 8-viikkoisena todettu terveeksi, mutta jolla on CEA-tekijä perimässään. CEA esiintyy yleisimmin juuri tällaisessa muodossa. Geneettisesti terve on koira, jonka perimässä ei ole lainkaan CEA-tekijää.

CEA:n lievin muoto (CRD) on pitkäkarvaisilla yleinen. Coloboman ja ablation esiintyminen on vähäisempää. Kaikki silmätarkastukset tulee julkituoda, CRD kannalta erityisen tärkeä on pentutarkastukset. Pentutarkastukset tulee tehdä 6-8 viikkoisina. Vakavampien asteiden löytämiseksi on tärkeätä aikuistarkastus yli 6 kk iässä.

Sileäkarvaisten silmäsairaustilanne on selvästi parempi.

 

PRA

Progressiivinen retinan atrofia eli etenevä verkkokalvon surkastuma periytyy resessiivisesti. Sairaus ilmenee eri roduilla tyypilliseen aikaan aina 10 vuoteen asti, jolloin on vaarana sekoittaa sairaus vanhuuden aikaiseen verkkokalvon rappeutumiseen. PRA paljastuu koiran hämäränäön heikkenemisessä ja johtaa sokeutumiseen. Se on etenevä sairaus, joten jalostuskoirat olisi hyvä tutkia säännöllisin väliajoin. PRA:ta ei ole tavattu Suomessa collieilla.

 

PIENISILMÄISYYS

Pienisilmäisyys eli microphthalmia tarkoittaa liian pientä silmänmuna luomien ja silmäaukkoon verrattuna. Pienisilmäisyyttä esiintyy collieroduilla. Pienisilmäisyys tuo mukaan monenlaisia ongelmia: silmäluomet keräävät likaa ja pölyä, silmä vaatii jatkuva puhdistusta; sekä voi aiheuttaa silmän muiden osien vajaakehitystä (sarvikalvon sameutuma, mykiön vajaakehitys, kaihi, verkkokalvon dysplasia, colobomata, näköhermon hypoplasia ja staphyloma).

 

EPILEPSIA

Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus. Ensimmäinen epilepsiakohtaus tulee useimmiten nuorena, 1-5 –vuotiaana, mutta perinnöllinen epilepsia voi alkaa missä iässä hyvänsä. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Epilepsiaa sairastavaa koira ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneen epileptikkojälkeläisiä, niin kauan kun rodulle ei ole olemassa geenitestiä, jonka avulla sairauden kantajuus voidaan todeta. Nahkoissa on esiintynyt yksittäisiä epilepsiatapauksia. Epilepsian periytymisen tarkkaa mekanismia ei ole pystytty selvittämään. Kaikissa roduissa esiintyy epilepsiaa keskimäärin 0,5 - 5,7 %:ssa rodun yksilöistä. Yleensä epilepsian perinnöllisyyden muodoksi arvioidaan monesta geenistä riippuvaa resessiivistä tapaa tai vaihtoehtoisesti dominoivaa periytymistä. Tällöin myös epileptisten koirien vanhemmat olisi mahdollisina kantajina suljettava pois jalostuksesta.

 

HAIMA

Haiman vajaatoiminta eli PDA on parantumaton sairaus, johon sairastuneet koirat tarvitsevat hoitoa koko loppuelämänsä ajan. Oireet ilmenevät yleensä 1-3 vuoden iässä. Koiralla ei yleensä esiinny ennen sairauden puhkeamista mitään oireita, joten etukäteen ei voida tietää että tuleeko koira sairastumaan. Oireet vaihtelevat. Ensimmäisiä oireet voi huomata esim. jos koira syö huomattavasti enemmän kuin ennen ja kuitenkin laihtuu. Sen vatsa kurnii ja se ripuloi. Uloste on väriltään harmaata tai keltaista ja ulostetta on paljon, usein siinä on myös sulamatonta ruokaa. Haimakoiran hoitoon käytetään jauhemaista haimaentsyymiä joka lisätään ruokaan tai vaihtoehtona ruokaan lisätään raakaa sianhaimaa. Haiman vajaatoiminnan esiintymisfrekvenssi suomalaisessa pitkäkarvaisten collieiden populaatiossa on noin 0,66% (1998). Tehtyjen tutkimusten perusteella ei ole voitu luotettavasti määrittää sairauden perinnöllistä luonnetta (1998). Sileäkarvaisilla collieilla ei ole diagnosoitu haimanvajaatoimintaa.

 

KIVESVIKA

Kivesvikaisen uroksen toinen tai molemmat kivekset ovat jääneet laskeutumatta kivespusseihin. Piilokives voi sijaita vatsaontelossa tai nivuskanavassa. Piilokiveksistä koiraa ei Kennelliiton säännösten mukaisesti saa käyttää siitokseen. Piilokivekset on aina syytä poistaa koska niissä on syöpäriski. Kaikenlainen muu operoiminen on kiellettyä.

 

NAPATYRÄ

Napatyräisen koiran vatsanpeitteissä on reikä, jonka kautta vatsapaitaa ja/tai suolia työntyy vatsaontelosta nahan alle. Napatyrä on periytyvä vika ja kasvattaja on velvollinen Kennelliiton säännösten mukaisesti korvaamaan mahdollisesta napatyräleikkauksesta aiheutuneet kustannukset. Kaikki napatyrät ei tarvitse leikkausta, ainoastaan pahimmat.

 

DERMATOMYOSITIS

Dermatomyositis on periytyvä iho-lihassairaus. Sairaus ilmenee koiralla jo hyvin nuorena, yleensä alle 6kk:n ikäisellä pennulla. Koiran päähän, usein silmien ja korvien ympärille sekä kuonoon, tai ja/tai raajoihin ilmestyy karvattomia kohtia tai rupisia haavaumia. Kohdat eivät yleensä kutise, eivätkä useinkaan verestä. Karvojen irtoaminen johtuu ihon kerroksien tuhoutumisesta, jolloin karvanjuurien alueet tuhoutuvat irrottaen karvoja. Suomessa on diagnosoitu muutamia yksittäisiä tapauksia. Tilannetta seurataan.

 

 

 
© Tuula Tikkanen
Tuula Tikkanen, Saaristentie 3, 13900 Pekola, Finland,  +358 40 5940 764, tuula.tikkanen @ gmail.com