Usein kiistellään siitä, onko
lyhytkarvaisen ja pitkäkarvaisen collien alkuhistoria lainkaan yhteinen.
Joidenkin asiakirjojen mukaan moderni lyhytkarvainen collie oli tulos
risteytyksestä, missä käytettiin mustavalkoista collieta ja
englanninvinttikoiraa. Tämä vaikuttaa todennäköiseltä, ja selittäisi
järkevästi sen, miksi joissakin nykypäivänkin lyhytkarvaisissa pentueissa
satunnaisesti on pentu, jossa on selvästi metsästyskoirapiirteitä: kaareva
selkälinja, ylipitkä pää ja takaluisu kallo ja toisinaan myös roikkuvat
korvat. Lyhytkarvainen collie on myös paljon nopeampi juoksija kuin
pitkäkarvainen ja niiden ääni on myös erilainen. Lyhytkarvainen collie oli
melko yleinen Englannin pohjoisosissa - näyttelyissä se aina hävisi
pitkäkarvaiselle - mutta työkoirana farmeilla lyhytkarvainen oli hyvin
suosittu. Lyhytkarvainen paimenkoira ei omannut tarvittavaa jaloa taustaa, mutta
niiden taipuisa ystävällinen luonne pian kasvatti niiden kysyntää
statussymboleiksi. Risteyttämällä "jalompi" pitkäkarvainen
rotukirjan omaava collie ja lyhytkarvainen collie saatiin pennuille aito
rotukirja. Tämä "mukavuusavioliitto" aikaansai muutoksen näissä
vaatimattoman näköisissä lyhytkarvaisissa koirissa. Viime vuosisadan alussa
käytiin Englannissa kovaa taistelua siitä, minkälainen lyhytkarvaisen collien
tulisi olla tyypiltään. Vastaus oli kuitenkin yksinkertainen: lyhytkarvainen
eroaa pitkäkarvaisesta ainoastaan turkiltaan, jonka tulee olla kovaa, tiheää
ja melko sileää.
Vuonna 1870 oli näyttelyssä ensimmäisen
kerran luokat lyhythäntäisille paimenkoirille sekä pitkäkarvaisille ja
lyhytkarvaisille paimenkoirille. Vuonna 1895 erääseen näyttelyyn oli
ilmoitettu 92 lyhytkarvaista collieta, joten muunnos ei ollut mitenkään
harvinainen.
Vuonna 1966 Smooth Collie Club laittoi
kiertämään jäsenistölleen korjatun version lyhytkarvaisen collien
rotumääritelmästä - rotumääritelmähän oli ollut yhteinen pitkäkarvaisen
kanssa. Vasta vuonna 1974 rotumääritelmä saatiin lopulliseen muotoonsa, ja
lyhytkarvaisen oma rotumääritelmä hyväksyttiin. Tästä johtuen Englannin
Kennelklubi ehdotti, että vuoden 1976 jälkeen näitä kahta eri karvalaatua ei
enää saisi risteyttää keskenään. Lyhytkarvaiset colliet olivat kuitenkin
melko läheistä sukua toisilleen ja kielto käyttää pitkäkarvaisia
jalostusohjelmissa aiheutti suurta pelkoa. Niinpä kennelklubille tehtiin
anomus, joka myös hyväksyttiin, että erikoisluvalla saatiin pitkäkarvaista
käyttää muutaman vuoden apuna jalostuksessa.
Lyhytkarvaisten collieiden aikakausi Suomessa
alkoi tammikuussa 1976. Tuolloin saapui Ruotsista tricolour-narttu Glennfield’s
Gordiet Girl. Ensimmäinen lyhytkarvapentue syntyi tälle nartulle vuoden 1977
lopussa ja vuonna 1978 Englannista tuli Suomeen tricolour-uros Foxearth
Jubilation. 80-luvulla tuotettiin ensimmäiset blue merle lyhytkarvaiset. Tämän jälkeen
Suomeen on tuotettu nykypäiviin asti lähes vuosittain uutta
jalostusmateriaalia suomalaisen lyhytkarvakannan rakentamista varten Ruotsista ja Englannista, joten Suomen lyhytkarvakanta
perustuu ruotsalaisiin ja englantilaisiin koiriin ja linjoihin. Linjojen
onnistuneen yhdistämisen vuoksi suomalaisia lyhytkarvaisia kiitellään usein
erittäin korkeaksi tasoltaan. Lyhytkarvaisen suosio on kasvanut
hiljalleen, nykyään niitä rekisteröidään n. 150-200 pentua vuodessa.