LYHYTKARVAISEN COLLIEN LYHYT HISTORIIKKI

(otteita Suomen Collieyhdistyksen 50 v. juhlakirjasta)

Usein kiistellään siitä, onko lyhytkarvaisen ja pitkäkarvaisen collien alkuhistoria lainkaan yhteinen. Joidenkin asiakirjojen mukaan moderni lyhytkarvainen collie oli tulos risteytyksestä, missä käytettiin mustavalkoista collieta ja englanninvinttikoiraa. Tämä vaikuttaa todennäköiseltä, ja selittäisi järkevästi sen, miksi joissakin nykypäivänkin lyhytkarvaisissa pentueissa satunnaisesti on pentu, jossa on selvästi metsästyskoirapiirteitä: kaareva selkälinja, ylipitkä pää ja takaluisu kallo ja toisinaan myös roikkuvat korvat. Lyhytkarvainen collie on myös paljon nopeampi juoksija kuin pitkäkarvainen ja niiden ääni on myös erilainen. Lyhytkarvainen collie oli melko yleinen Englannin pohjoisosissa - näyttelyissä se aina hävisi pitkäkarvaiselle - mutta työkoirana farmeilla lyhytkarvainen oli hyvin suosittu. Lyhytkarvainen paimenkoira ei omannut tarvittavaa jaloa taustaa, mutta niiden taipuisa ystävällinen luonne pian kasvatti niiden kysyntää statussymboleiksi. Risteyttämällä "jalompi" pitkäkarvainen rotukirjan omaava collie ja lyhytkarvainen collie saatiin pennuille aito rotukirja. Tämä "mukavuusavioliitto" aikaansai muutoksen näissä vaatimattoman näköisissä lyhytkarvaisissa koirissa. Viime vuosisadan alussa käytiin Englannissa kovaa taistelua siitä, minkälainen lyhytkarvaisen collien tulisi olla tyypiltään. Vastaus oli kuitenkin yksinkertainen: lyhytkarvainen eroaa pitkäkarvaisesta ainoastaan turkiltaan, jonka tulee olla kovaa, tiheää ja melko sileää.

Vuonna 1870 oli näyttelyssä ensimmäisen kerran luokat lyhythäntäisille paimenkoirille sekä pitkäkarvaisille ja lyhytkarvaisille paimenkoirille. Vuonna 1895 erääseen näyttelyyn oli ilmoitettu 92 lyhytkarvaista collieta, joten muunnos ei ollut mitenkään harvinainen.

Vuonna 1966 Smooth Collie Club laittoi kiertämään jäsenistölleen korjatun version lyhytkarvaisen collien rotumääritelmästä - rotumääritelmähän oli ollut yhteinen pitkäkarvaisen kanssa. Vasta vuonna 1974 rotumääritelmä saatiin lopulliseen muotoonsa, ja lyhytkarvaisen oma rotumääritelmä hyväksyttiin. Tästä johtuen Englannin Kennelklubi ehdotti, että vuoden 1976 jälkeen näitä kahta eri karvalaatua ei enää saisi risteyttää keskenään. Lyhytkarvaiset colliet olivat kuitenkin melko läheistä sukua toisilleen ja kielto käyttää pitkäkarvaisia jalostusohjelmissa aiheutti suurta pelkoa. Niinpä kennelklubille tehtiin anomus, joka myös hyväksyttiin, että erikoisluvalla saatiin pitkäkarvaista käyttää muutaman vuoden apuna jalostuksessa.

Lyhytkarvaisten collieiden aikakausi Suomessa alkoi tammikuussa 1976. Tuolloin saapui Ruotsista tricolour-narttu Glennfield’s Gordiet Girl. Ensimmäinen lyhytkarvapentue syntyi tälle nartulle vuoden 1977 lopussa ja vuonna 1978 Englannista tuli Suomeen tricolour-uros Foxearth Jubilation. 80-luvulla tuotettiin ensimmäiset blue merle lyhytkarvaiset. Tämän jälkeen Suomeen on tuotettu nykypäiviin asti lähes vuosittain uutta jalostusmateriaalia suomalaisen lyhytkarvakannan rakentamista varten Ruotsista ja Englannista, joten Suomen lyhytkarvakanta perustuu ruotsalaisiin ja englantilaisiin koiriin ja linjoihin. Linjojen onnistuneen yhdistämisen vuoksi suomalaisia lyhytkarvaisia kiitellään usein erittäin korkeaksi tasoltaan. Lyhytkarvaisen suosio on kasvanut hiljalleen, nykyään niitä rekisteröidään n. 150-200 pentua vuodessa.

 

 


© Tuula Tikkanen
Tuula Tikkanen, Saaristentie 3, 13900 Pekola, Finland,  +358 40 5940 764, tuula.tikkanen @ gmail.com